*

Aleksi Tolvanen Nuori, kansainvälinen ja liberaali

Aluepolitiikan myytti

Suomalaisen poliittisen kulttuurin eräs monista tabuista on asutuksen jakautuminen ja aluepolitiikka. Se ei ole tabu siten, että siitä ei saisi puhua vaan sillä tavalla, miten siitä saa puhua. Aluepoliittisen konsensuksen hengessä pidetään ongelmana sitä, kuinka väestö keskittyy Suomessakin yhä voimakkaammin suuriin asutuskeskuksiin. Merkille pantavaa tässä on se, että juuri kukaan ei koskaan puhu siitä, että mikä tämä ongelma asutuksen keskittymisessä on. Tämä johtuu siitä, ettei asutuksen keskittymisestä ole mitään haittaa, mutta paljon hyötyä kylläkin. Julkista keskustelua käydään aluepolitiikan saralla lähinnä vain harvaan asuttujen alueiden pitämisestä elinkelpoisina. Suomessa aluepolitiikka on yhteiskunnallinen myytti, jonka konsensuslinjauksen kyseenalaistaminen ei usein ole sopivaa.

Tämä myytti on aiheuttanut Suomen historian aikana paljon vahinkoa Suomen kansantalouden ja koko yhteiskunnan kehitykselle ja tulee aiheuttamaan haittaa jatkossakin, jos siitä ei päästä eroon. Vapaassa markkinatalousjärjestelmässä asutus jakaantuu sellaisille alueille, missä yksilöt voivat parhaiten saavuttaa utiliteettia. Jos asutuksen jakaantumiseen pyritään vaikuttamaan aluepolitiikalla, niin tämä vahingoittaa kyseessä olevaa asutusmekanismia. On suorastaan vastenmielistä, että poliitikot pyrkivät aluepolitiikan keinoin määräämään siitä, että missä päin Suomea asuu ihmisiä ja kuinka paljon. Mielestäni tämän tulee olla yksilöiden itsensä - ei poliitikkojen - päätettävissä. Poliitikot tietenkin voivat väittäa tietävänsä täsmällisesti, minkälainen asutuksen jakaantuminen edistää parhaiten yhteiskunnan ja sen yksilöiden hyvinvointia, mutta se ei pidä paikkaansa. Aluepolitiikka huonontaa hyvinvointia eli poliitikot eivät ymmärrä aluepolitiikan tuhoisia vaikutuksia. Tai sitten poliitikot tietävät tämän ja pyrkivät aluepolitiikalla ajamaan jotakin omaa tai jonkin lobbaajan intressiä.

Entä miksi tendenssi harvaan asuttujen alueiden elinvoimaisena pitämiseksi aluepolitiikan keinoin on niin tuhoisaa kuin edellä esitän? Aluepolitiikka jarruttaa hyödyllistä kaupungistumiskehitystä, koska sen myötä kaupungeissa asuu vähemmän ihmisiä kuin olisi optimaalista ja maaseudulla puolestaan enemmän. Kaupungistumiskehityksen jarruttamiseen käytetään Suomessa vuosittain noin seitsemän miljardia euroa, mikä on merkittävä osa valtion budjetista. Haja-asutusalueiden kunnat ovat ikään kuin varakkaampien kuntien loinen. Kehitysalueilla kerätään vähemmän veroja kuin siellä julkisella sektorilla kulutetaan, kun taas asutuskeskittymien kohdalla tilanne on päinvastainen. Eli haja-asutusalueiden kunnat ovat lähinnä pääkaupunkiseudun verotulojen ylläpitämiä. Tämä on tietenkin epäoikeudenmukaista asutuskeskittymien vaeronmaksajia kohtaan, mutta se on haitallista myös haja-asutusalueiden veronmaksajia kohtaan. He ovat suorastaan privilegioidussa asemassa, mutta tulisivat silti paremmin toimeen asutuksen keskittyessä luonnollisesti.

Sellaisten kuntien, jotka eivät menesty, karsiutuminen on luonnollista ja toivottavaa. Koko Suomea on mahdotonta pitää tasaisesti asuttuna 5,3 miljoonalla asukkaalla. Näin ollen kaupungistumisen lisääntymiseksi olisi aivan välttämätöntä, että osa Suomea autioituisi. Eikä tämä autioituminen aiheuttaisi mitään ongelmaa. On hyödyllistä, että asutus ja tuotanto keskittyvät etelään, koska muukin Eurooppa sijaitsee Suomen suhteen sillä suunnalla. Etelän kuntiin muuttamalla harvaan asuttujen alueiden ihmiset voivat saavuttaa helposti paremman elintason ilman sitä, että valtio käyttäisi siihen rahaa seitsemän miljardia vuosittain. Ensinnäkin, jos aluepolitiikkaa ei harjoitettaisi, niin tällöin ei jarrutettaisi hyödyllistä kehitystä ja toiseksi tämä rahamäärä voitaisiin jättää verottamatta hyödyllisen kehityksen estämisen sijasta.

Suurin osa aluepolitiikan seitsemästä miljardista menee maataloustukiin, noin kaksi miljardia euroa. Maan vaurastuessa sen alkutuotannon määrä elinkeinorakenteesta pienenee luonnollisesti. Maatalouden tukeminen on siis tämän luonnollisen vaurastumisen seurauksena syntyvän kehityksen hidastamista. Suomella ei ole juurikaan suhteellisia etuja maataloudessa, minkä vuoksi maatalouden harjoittaminen on pois sellaisista elinkeinoista, joihin Suomella on suhteellisia etuja. Maanviljelyssä menetettyjen työpaikkojen määrä olisi pienempi kuin palvelujen lisääntymisessä saavutettujen työpaikkojen määrä. Vertailuna Suomen tuhoisasta aluepolitiikasta todettakoon, että länsimaisittain Suomi on pahasti jäljessä kaupungistumisessa esimerkiksi muista pohjoismaista. Ruotsissa ja Tanskassa kaupungistumisprosentti on yli 80, kun suomessa se on vain hädin tuskin 60.

Länsimaiden protektionistisen maatalouspolitiikan seurauksena sellaiset kehitysmaat, joilla olisi suhteellisia etuja useisiin maataloustuotteisiin, eivät voi tuottaa näitä maataloustuotteita. Tämä johtuu siitä, että länsimaissa suunnattomien maataloustukien avulla tuotetut maataloustuotteet myydään polkuhinnoin tai annetaan jonkinlaisena kehitysapuna kehitysmaihin. Tällöin kehitysmaiden oma maatalous ei pääse koskaan kehittymään, minkä vuoksi kehitysmaat pysyvät jatkossakin köyhinä. Historian aikana kaikkien valtioiden vaurastuminen on aina alkanut maatalouden kasvusta, jota on seurannut teollisuuden määrän lisääntyminen elinkeinorakenteessa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

K Veikko

"yksilöiden itsensä - ei poliitikkojen - päätettävissä"

Hyvä kirjoitus.

Oikeus ja vapaus asettua asumaan Suomen alueella mihin itse haluaa ei todellakaan tarkoita, että missä tahansa myös palvelujen on oltava samat.

    Jos joku haluaa asettua kuuhun (Suomen territoriolle), niin siitä vaan, mutta se ei mitenkään oikeuta vaatimaan, että terveyskeskuksen on nurkan takana.

Tasa-arvosta puhutaan ymmärtämättä sanan merkitystä. Siitä on tullut ääriainesten lyömäkirves silloin, kun omia (salattuja) tarkoitusperiä ajetaan.

Jupe L. (nimimerkki)

Lähteet Aleksi, lähteet.

SK (nimimerkki)

1. Tuotantolaitokset ovat jakautuneet aika vahvasti ympäri Suomea, onko fiksua pistää Lapin tehtaat nurin vain, että ne voidaan rakentaa uusiksi Etelä-Suomeen?
2. "On myös tutkittu, että keskimäärin kaupungeissa elävät ihmiset ovat onnellisempia kuin haja-asutusalueilla elävät ihmiset." Järkyttävää argumentaatiota, tuolla perusteella jäätelönsyöntikin aiheuttaa hukkumiskuolemia. Hyväosaisemmat ovat onnellisempia, ja hyväosaisemmilla on tapana asua kaupungissa jo sen takia, että heillä on siihen varaa. Työttömyys ja muut yhteiskunnalliset ongelmat ovat nykyään yleisempiä maaseudulla, jolloin siellä ollaan onnettomampia. Ei se kaupunki ole mikään Shangri-La, maaseudullakin voidaan voida hyvin.
3. Jos Suomessa ei harjoiteta maataloutta, niin mistä Suomi saa elintarvikkeensa mahdollisessa kriisitilanteessa?
4. "Eli haja-asutusalueiden kunnat ovat lähinnä pääkaupunkiseudun verotulojen ylläpitämiä. Tämä on tietenkin epäoikeudenmukaista asutuskeskittymien vaeronmaksajia kohtaan," Okei, maaseutu ei enää saa aluetukia, jos kaupungit eivät saa maaseudulta ruokaa. Ja toiseksi, tuetaanhan vaikka oopperaa ja teattereita vaikka ne eivät pärjää omillaan, onko se epäoikeudenmukaista?
5. "Tällöin kehitysmaiden oma maatalous ei pääse koskaan kehittymään, minkä vuoksi kehitysmaat pysyvät jatkossakin köyhinä." Ei länsimaissa tuoteta elintarvikkeita niin suuria määriä, että niillä pystyttäisiin kyykyttämään kaikkia kehitysmaita. Kehitysmaiden ongelmat johtuvat ihan muusta kuin länsimaiden alkutuotannosta. Esimerkiksi vapaa markkinatalous on ollut yksi syypää kehitysmaiden ongelmiin: jollain Nikellä olisi varmasti varaa maksaa kaikille työntekijöilleen hyvää palkkaa, mutta niin vain sweatshopeja löytyy ympäri Kaakkois-Aasiaa. Miksi? No siksi, että mitä halvempi, sitä parempi. Työehdoista viis, kunhan Tolvas-Aleksi saa uudet Niket jalkaansa mahdollisimman halvalla. Eläköön, vapaa markkinatalous.

Aleksi Tolvanen

Tuotantolaitoksia ei tietenkään tule pistää valtion toimesta alas, mutta ei siis tukeakaan. Sellainen tuotanto, mikä ei toimi markkinaehtoisesti omillaan ilman valtion tukia, ei ole kannattavaa ja vapailla markkinoilla tällainen liiketoiminta poistuisi luonnostaan. Sellaisen tuotannon tukeminen on veronmaksajien rahojen haaskausta ja pois kannattavasta liiketoiminnasta. Oopperan ja teattereiden tukeminenkaan ei siis ole järkevää. Jos kaupungit olisivat riippuvaisia maaseudun ruoantuotannosta, ei maataloutta tarvitsisi tukea, koska tällöin se menestyisi markkinaehtoisesti.

Nike on tarjonnut kehitysmaiden ihmisille työpaikkoja. Mielestäni ihmisten työllistäminen molemmin puoliseen vapaaehtoisuuteen perustuen ei ole minkäänlainen ongelma tai syypää ongelmiin. Päinvastoin, työpaikat lisäävät ihmisten vaurautta ja mahdollisuuksia. Kehitysmailla olisi runsaasti suhteellisia etuja erilaisiin maataloustuotteisiin, mutta tällä hetkellä niiden hyödyntäminen on pitkälti estetty protektionismilla.

Kriisitilanteessa on kyse paljon muustakin kuin elintarvikkeista. Suomessa ei pystytä tuottamaan monia maatalouden tarvitsemia hyödykkeitä, kuten öljyä. Tällaisten hyödykkeiden saannin turvaamiseksi kaupan harjoittaminen ja vaaliminen on paras keino. Esimerkiksi sodan uhka olisi ennakoitavissa jonkin verran etukäteen, jolloin yksilöt osaisivat itse varautua siihen. Ihmiset huomaisivat, että ruoan maahantuonti ja varastointi olisi kannattavaa liiketoimintaa, jos todennäköisessä kriisitilanteessa niitä ei saataisi muualta.

En väitä, että maaseudulla asuvat eivät voisi voida hyvin, olla onnellisia jne. Kukin saa mielestäni asua siellä missä haluaa, mutta tämä ei saa perustua siihen, että muut joutuvat pakosta maksamaan sen.

Toimituksen poiminnat